Olen ollut tarkkailijaluonne koko ikäni. Toimittajana työskennellessäni tarkkailin yhteiskuntaa, sen rakenteita ja vallankäyttöä, usein lähietäisyydeltä. Viestintäammattilaisena olen tarkkaillut organisaatioita ja niiden toimintaa. Käsikirjoittajana tarkkailen ihmisiä ja heidän vuorovaikutustaan. Usein tarkkailen myös itseäni.
Tarkkailuni jalostuu pieniksi havainnoiksi elämästä. Kun nämä arjen oivallukset kasvavat riittävän isoiksi, ne löytävät tiensä mukaan teksteihin. Teemoiksi, henkilöiksi, tapahtumapaikoiksi tai perusvireeksi.
Omakohtaisuutta ei voi välttää, eikä mielestäni pidäkään. Olen teksteissäni tarkastellut naisen suhdetta omaan kehoonsa pitkälti omien ja läheisten kokemusten pohjalta. Olen myös hyödyntänyt lapsuusmaisemiani ja etenkin kotiseutuni tiukan uskonnollista hengellisyyttä. Myös omat kokemukseni äitiydestä voi nähdä rivien väleissä.
Mitä vaikeampi teema, sitä herkullisempaa sitä on käsitellä. Varmaan siksi olen usein valinnut tyylilajikseni komedian. Nautin absurdien tilanteiden kehittelystä epätoivoisten mutta sinnikkäiden hahmojen ympärille. Aina ei kuitenkaan naurata, ja silloin tyylilajiksi voi valikoitua vaikkapa kauhu. Sekin seisoo tai kaatuu samaistuttavien henkilöiden ansiosta.
Henkilöt ovatkin kirjoittamisessa kaiken perusta. Kun keskeiset henkilöt ovat aitoja ja uskottavia kaikessa vajavaisuudessaan, heidät voi lähettää mitä uskomattomimpiin seikkailuihin.